Chinchilla on laumaeläin. Vaikkakin chinchilla tulee toimeen yksinkin, kannattaa kuitenkin muistaa, ettei ihminen voi korvata cinculle lajitoverin tuomaa seuraa ja läheisyyttä, koska ihminen ei voi olla chinchillan kanssa 24 tuntia vuorokaudessa. Tämän takia suosittelenkin hankkimaan chinchillakaverukset, mutta asiaa liittyy tiettyjä seikkoja, jotka tulee ottaa huomioon. Kaverin hankkimisesta samaan häkkiin voit lukea lisää alla olevista teksteistä. Myös pelkkä jutustelukaveri viereisessä häkissä on parempi vaihtoehto kuin ilman mitään kontaktia lajitoveriin. Chinchillatytön- tai pojan voi siis hankkia jutustelukumppaniksi viereiseen häkkiin. Puheensorina chinchillojen keskuudessa on meillä ainakin iltaisin kova.
Hyvä ja suositeltavin valinta on naaras-kastroitu uros yhdistelmä, koska tällainen pariskunta tulee toimeen yleensä varmimmin. Tällainen ratkaisu on myös cincujen kannalta ihanteellinen, koska tällöin ne saavat elää yhdessä jatkuvasti. Uroksen voi kastroida aikaisintaan noin puoli-vuotiaana, mutta suositeltavaa olisi odottaa vähintään 9 kk ikään asti. Kastrointiin liittyy aina toki riski, mutta nykyään on eläinlääkäreitä, jotka osaavat suorittaa chinchillan nukutuksen onnistuneesti. Suosittelen Eläinlääkäriasema Arkkia Kauniaisissa ja siellä eläinlääkäri Kristiina Kontio-Jalankaa. Minulla on tiedossa myös muita asiansa osaavia eläinlääkäreitä ympäri Suomen, joten ota yhteyttä, jos tarvitset apua eläinlääkärin valintaan.
Naaras ja kastroimaton uros tulevat yleensä myös hyvin toimeen keskenään, mutta ne tietenkin lisääntyvät olosuhteiden ollessa suotuisat. Tällaista pariskuntaa muodostaessa, kannattaa miettiä tarkkaan: miksi haluat teettää naaraallasi poikaset? Yleensä lisääntyvä pariskunta kannattaa muodostaa vain, mikäli astuttamisella on jokin päämäärä. Jos siis pariskunta on jalostuksellisesti hyvä ja pariskunta voi osaltaan parantaa Suomen chinchillakantaa. Muussa tapauksessa lisääntyvä pariskunta ei mielestäni ole suositeltava valinta, ellet sitten aio pitää kaikkia poikasia itse, tai ellei sinulla ole niille valmiiksi hyviä koteja. Kunnollisia ja pysyviä koteja ei aina ole helppoa löytää, eikä eläinkaupan hyllylle joutuminen tai lopetus saisi mielestäni koskaan olla kenenkään cincun kohtalo. Toisin sanoen muista: poikaset ovat sinun vastuullasi ja varaudu siten myös yllättäviin kuluihin (lisähäkkejä, eläinlääkärikulut yms.)
Lisääntyvän pariskunnan omistajalla täytyy olla vähintään kaksi chinchillahäkkiä: naaraalle ja urokselle kummallekin omansa. Pariskuntaa ei voi siis yleensä pitää jatkuvasti yhdessä, koska muuten naaras on koko ajan joko kantavana tai se imettää, ja välillä myös molempia yhtä aikaa ja tällainen rasittaa naarasta kohtuuttomasti. Huomioi myös, että poikasetkin täytyy vieroittaa emosta 2-kuisina omaan häkkiinsä ja että 3-kuiset eri sukupuolta olevat poikaset olisi hyvä erottaa toisistaan, koska chinchilla saattaa tulla sukukypsäksi jo 3 kuukauden iässä.
Pariskunnan poikueiden tekotahti riippuu tietysti myös pariskunnasta, sillä toiset pariskunnat tekevät harvemmin poikasia, mutta useimmat lisääntyvät jatkuvasti, jos ovat samassa häkissä koko ajan. Sopiva astutustiheys riippuu ennen kaikkea naaraasta: missä ajassa naaras palautuu poikasista vai pysyykö se hyvässä massassa/kunnossa helposti, minkä ikäinen naaras on kyseessä, millainen emo se on ja onko sillä hyvä maidontuotanto. Toki sopivaan astutustiheyteen vaikuttaa myös sinun ajankäyttösi eli kuinka usein jaksat poikueita hoidella. Silti naaraan kunto ja terveys on aina etusijalla ja naaraan tulee olla ennen astutusta hyvässä kunnossa ja terve. Sopiva astutustiheys on siis monen tekijän summa, eikä naaraita saa mahdutettua yhteen muottiin, joka sopisi kaikille. Kuitenkin jonkin näköistä suuntaa voi antaa. Joillekin naaraille hyvä astutustiheys on 3 poikuetta per 2 vuotta. Tällöin niille jää hyvin aikaa viettää lokoisia cincupäiviä poikueiden välissä ja näin kasvattajan näkökulmasta ajatellen, ne ehtivät hurmata tuomareita myös näyttelyissä. On kuitenkin naaraita, joille vain yksi poikue vuodessa on maksimi (tai jopa liikaa) ja taas naaraita, joille sopii toisenlainen toimintamalli. Neuvoa voit kysyä esim. minulta ja varsinkin omien kasvattieni kohdalla, toivoisin, että mietimme asioita yhdessä.
Suomen Lemmikkichinchillat ry:n suositukset poikuemääristä: "Suomen Lemmikkichinchillat ry suosittelee kasvattajille ja harrastajille naarasta kohden enintään 1-2 poikuetta kalenterivuodessa huomioiden naaraan kunto ja poikuekoot. SLC suosittelee myös, että kasvatukseen käytettävät chinchillat ovat jalostustasoisia."
Naaraan aikaisin astutusikä (tarkoittaa käytännössä, että se päästetään tekemisiin/samaan häkkiin lisääntymiskykyisen uroksen kanssa) on noin 10-12 kk riippuen naaraan koosta: joillakin naarailla jopa reilusti yli 12 kk ja toiset naaraat saattavat olla riittävän kehittyneitä jo 8-kuisinakin. Jos naaras astutetaan liian aikaisin, sen oma kehitys jää kesken, eli se ei saa rauhassa kehittyä normaalin kokoiseksi. Aikainen astutus ei tee muutenkaan hyvää naaraalle, sillä se saattaa stressaantua, mikäli ei ole vielä valmis hoitamaan poikasia. Tällöin se saattaa jopa jättää poikaset kokonaan hoitamatta. Jos olet vielä "untuvikko" kasvatusasioissa, on parempi odottaa sinne vuoden ikään asti, jolloin et ainakaan astuta naarasta liian aikaisin. Uroksenkin olisi hyvä antaa kasvaa vähintään noin 6-10 kuukauden ikäiseksi (tämä antamani suositusikä on taas kovin cincukohtaista) ennen kuin se laitetaan yhteen naaraan kanssa. Samaa käytäntöä voi soveltaa, jos naaras yhdistetään kastroidulle urokselle. Vaikka toinen tai molemmat puolisoista olisivat jo iäkkäitä tai ikäero olisi suuri, sopeuttamisessa ei yleensä tule ongelmia. Mutta jos chinchilloista on tarkoitus muodostaa "vakiopariskunta" koko niiden eliniäksi, olisi kuitenkin suositeltavaa, ettei ikäeroa olisi aivan hirmuisesti. Tällöin pari eläisi suurin piirtein samassa elämänvaiheessa. Toisaalta cincut elävät 10-20 vuotta, joten ikäerolla ei ole käytännössä kovinkaan suurta merkitystä.
Yleisesti ensisynnyttäjän yläikärajan pidetään 5 vuotta, jolloin komplikaatioiden vaara ei nouse liian suureksi. Kuitenkin tämäkin on taas naaraskohtaista ja tulee muistaa, että tärkein kriteeri on se naaraan terveys ja kunto. Noin 10-vuotias naaras ansaitsee mielestäni jo eläkkeelle, vaikka se usein tällöin onkin vielä lisääntymiskykyinen.
Pähkinän kuoressa poikasten teettäminen vaatii: rutkasti vastuuntuntoa, rahaa, aikaa ja viitseliäisyyttä.
Kahden uroksen tai kahden naaraan toimeen tuleminen on hyvin mahdollista, jos kyseessä on sisarukset (tai poikasesta asti yhdessä kasvaneet cincut), isä-poika tai äiti-tytär yhdistelmä. Kuitenkin ongelmia saattaa jossain vaiheessa ilmetä, vaikka pari aluksi näyttäisikin tulevan toimeen keskenään. Riskiyhdistelmän valitessaan omistajan on oltava varautunut erottamaan chinchillat, jos ne eivät enää hyväksy toisiaan. On myös muistettava, että kahta urosta ei kannata pitää samassa häkissä, jos hajumatkan sisäpuolella on kiimassa oleva naaras. Tällöin urokset saattavat tapella paritteluoikeudesta siitä huolimatta, vaikka eivät ole samassa häkissä naaraan kanssa. Tulee muistaa, että tappelu voi syntyä juuri silloin kun omistaja ei ole kotona, jolloin tappelu voi edetä hyvin veriseksikin. Kahden naaraan tai uroksen yhdessä pidossa ongelmaksi voi osoittautua chinchillojen pomottelu. Kun arvojärjestystä selvitellään, ongelmia tuottaa se, jos kumpikaan naaraista (tai uroksista) ei alistu. Voi myös käydä niin, että toinen alistaa toista liikaa (esim. alistettu ei pääse tarpeeksi usein ruokakipolle), jolloin chinchillat on tietenkin erotettava. Naaras-uros pariskunnassa tätä ongelmaa ei yleensä ole, koska chinchillalaumassa naaraat ovat dominoivia uroksiin nähden.
Aikuisia saman sukupuolen yksilöitä ei kannata kokemattoman (eikä välttämättä kokeneenkaan) chinchillan omistajan ruveta yrittämään yhteen. Kahden aikuisen uroksen tai kahden naaraan kohtaamiset voivat olla hyvin raivoisia ja verisiä, ja seurauksena voi olla jopa chinchillan kuolema.
Lisääntyvän pariskunnan väreillä on väliä! Tietyissä väriyhdistelmissä esiintyy ns. letaalitekijöitä, jotka aiheuttavat poikasten kuoleman usein jo sikiö vaiheessa, mutta viimeistään 10 vrk ikäisenä. Tällaiset vialliset poikaset voivat aiheuttaa ongelmia emolle tiineysaikana tai synnytyksen yhteydessä.
Kiellettyjä yhdistelmiä ovat:
1.) White-väriryhmään kuuluvat chinchillat keskenään (esim. silver mosaicia ja roséa ei saa yhdistää)
2.) Kaikki velvet –väriset chinchillat keskenään (esim. brown velvetiä ja black velvetiä ei saa yhdistää)
Tässä vinkkejä:
Voit antaa chinchillojen ensin olla kahdessa eri häkissä vierekkäin usean viikon ajan, jotta ne tottuvat toistensa hajuun. Jätä kuitenkin häkkien väliin reilusti tilaa (vähintään 15 cm), etteivät cincut pääse puremaan kaverilta esim. varvasta irti tai nappaamaan kaveria hännästä. Tämä kahdessa häkissä pito ei ole välttämätöntä.
Ennen kuin laitat pariskunnan saman katon alle, siivoa niiden tuleva häkki huolellisesti ja laita häkkiin pesuhiekkakippo. Tämän jälkeen voit vielä halutessasi suihkuttaa vahvan hajuista parfyymiä häkin yläpuolelle. (Parfyymi peittää hieman cincujen hajuja.) Tämän jälkeen laitat tulevan pariskunnan häkkiin. Yleensä ne ovat niin innoissaan hiekkakylvystä, etteivät edes välttämättä heti huomaa toisiaan vaan kylpevät yhdessä. Kun ne huomaavat toisensa, niiden hajut ovat jo hieman sekoittuneet ja sopeutuminen on helpompaa. Aika usein jonkinlaista tukkapöllyä annetaan kaverille, mikä on normaalia, mutta jos pariskunnan tappelu käy rajuksi ja chinchillat ryntäilevät taukoamatta toistensa kimppuun, kannattaa pariskunta erottaa ja yrittää sopeuttamista uudelleen muutaman päivän tai viikon kuluttua.
Ns. väsytystekniikka toimii yleensä myös hyvin. Tämä tarkoittaa, että pariskunta laitetaan yhteen esim. näyttelyreissun jälkeen, jolloin cincut ovat sen verran väsähtäneitä, että hyväksyvät suotuisammin kaverin.
Huom! Totuttaminen tehdään aina chinchillojen ehdoilla ja on pidettävä silmät ja korvat auki myös sen jälkeen, kun pariskunta näyttää sietävän toisiaan. Koskaan ei voi olla liian varovainen!
Isossa chinchillalaumassa tulee todennäköisemmin tappeluita kuin pariskunnalla. Kahden naaraan ja yhden uroksen lauma voi joskus toimia, mutta jos uros ei ole kastroitu, poikasten syntyvyys saattaa nousta suorassa suhteessa naaraiden lukumäärään. Myös useampi kuin kaksi naarasta tai urosta voi tietysti joskus toimia, mutta usein suositeltavin vaihtoehto olisi kuitenkin pitää chinchillat pareittain.